Joka päivä otan uuden askeleen
Monet jäljet hukkuu maailman perskeeseen
Ehkä jotain silti jää, vaikka päivän häviää
Ja säilyy yhtä kauan kuin tarinat nää
Ja kun anteeksi ei anna itselleen
Eikä murhe aina mahdu sydämmeen
Niin ne yksi kerrallaan on pakko päästä maailmaan
Ehkä tyhjyyden ne jossain karkoittaa
Vaikka polkunivun on usein raskas valoton
Et koskaan sitä silmistäni nää
Sillä laulujen tie minut kauaksi vie
Ja sen ilon koitan säilyttää
Kerro minne silloin pakenen
Kun suljettu on portti jokainen
Vain pohjapullon muuttumaan
Anttikortin vauhtiin saan
Käsi kestä ei vain päivään seuraavaan
Kun anteeksi ei anna itselleen
Eikä murheet enää mahdu sydämmeen
Minä kerron tarinaa, en kai osaa muutakaan
Ja vain silloin sen pystyn unohtamaan
Että polkunivun on usein raskas valoton
Vaan et koskaan sitä silmistäni nää
Sillä laulujen tie minut kauaksi vie
Ja sen ilon koitan säilyttää
Polkunivun on usein raskas valoton
Vaan et koskaan sitä silmistäni nää
Sillä laulujen tie minut kauaksi vie
Ja sen ilon koitan säilyttää
Sen ilon koitan säilyttää
Sen ilon koitan säilyttää