Levinneisyys nolla.
Miten on näin vaikeeta vaan olla?
Ne sanoi jokainen on uniikki.
Mä oon vaan paniikki.
Mä oon vääristynyt musaikki.
Yhdin raitoihin sanoja.
Jatketua totuutta.
Elämänpaloja.
Miksei mikään koskaan rimmaa muhun.
Mun elämä alkaa vast ku puhun.
Laitan silmät kiinni.
Mä oonkaan jäänyt jumihin.
Hengitän mut mä en tee niin.
Se ei tunnu et se ois.
Sanon liikaa vaikken sanois mitää.
Mä sanon liian vähän sitä mitä sanoo pitää.
Paineita siitä ja tästä.
Paineita siitä että mulla on paineita elämästä.
Ja tää kuulostaa nuorelta.
Mut välil nuoruuski tuntuu vaan kuorelta.
Vielä hetken kaikki sisältä syö.
Mut tiedän että ennen aamuu on kaikista pimein yö.
Laitan silmät kiinni.
Mä oonkaan jäänyt jumihin.
Hengitän mut mä en tee niin.
Laitan silmät kiinni.
Sydän sykki on kai elos mut se ei tunnu et se ois niin.
Laitan silmät kiinni.
Mä oonkaan jäänyt jumihin.
Hengitän mut mä en tee niin.
Laitan silmät kiinni.
Sydän sykki on kai elos mut se ei tunnu et se ois niin.
Se ei tunnu et se ois niin.
Nyt on yö.