Syysillanoudat kadu
ja väsyneet askeleet.
Syysillanoudat kadu ja väsyneet askeleet.
Sydän haurasta kiveen sanat sununsa menneet.
Piiskaava sade,
lahdoton yksinäisyys.
Piiskaava sade,
lahdoton yksinäisyys.
Valeltaa tän maailman kylmyys.
Ei ole
tietä kotiin, ei ystävä murhe harmaa.
Ei edes potia,
vain murhe harmaa.
Alakulon tuska pysyvää ja varmaa.
Elämä on jotain kalteri tikkunuissaan.
Tiilet tahtu kattoo,
nouttaja uvellaan.
Sateiset kadut,
väsyneet askeleet.
Syysillanoudat kadut ja eksyneet askeleet.
Ka joskus saa olla surullinen,
murheellisiin mietteet.
