Mä oon niin helppo kietoutua toiseenkin
Leijuu pilvissä kun kasa höheni
Ja verhoutua hetkeks haaveitsi
Kadun sitä et mä jäin sun kahleisiin
Se oli vääristymä, vaan vääristymä
En tarvi sua enää
Se oli vääristymä, hopean kärittynä
Se oli vääristymä
En tarvi sua enää, ikinä
En anna sun piirtää kuvi mun selkää
Jättä miin jälkiin, sen pystyt peittää
Kaikki ei oo sitä miltä näyttää
Mut et saa enää mua kanvasin käyttää
Sä et määrä tälle lähes sun kanssa äätämää
Päätä skäntämää, kättä smäntämää
Kun täpä määrää määrän pään, päätän etten tähän jää
Yksinkin pystyn pärjäämään
On niin helppo kietoutua toiseenkin
Leijuu pilvissä kun kasa höheni
Ja verhoutua hetkeks haaveisiin
Kadun sitä, et mä jäin sun kahveisiin
Se oli vääristymä, vaan vääristymä
En tarvi sua enää
Se oli vääristymä, hopean kärittynä
En tarvi sua enää
Turha sano mitään
Kun et kuitenkaan nää
Et et ansaitse ketään
Turha sano mitään
Kun et kuitenkaan nää
Et mua ansaitse enää
Se oli vääristymä, vaan vääristymä
En tarvi sua enää
Se oli vääristymä, hopean kärittynä
En tarvi sua enää
En tarvi sua enää
En tarvi sua enää

Ikinä