Ei näillä pihueilla, vaan kaukana täältä.
Onnelliset syntyy pilvien päältä.
Me niiden jälkeen maahan karissu, puhka yljäämä.
Yksin jäämisen uhka on sairas ja rikkisä sisältä.
Mut pelkin meidän hetki jumalaisen aloista,
kun kaksi kuolevaa,
mätänevää raatoa makaa sännyssä raukeina.
Kuumeen nousee me mennään yötä illan irtaan kohti yötä.
Kuumeemme kirkas viraali pyörii.
Se pyörii meidät nieleen,
kun laulaa sata kieliä.
Katso mua silmiin,
kato mua silmiin,
kun ootat muuta suihin.
Ja sitten nähdään,
voinko kestää,
ennen kuin sun on pakko hengittää.
Ollaan tuomittu ja olemaan ikuisesti eri.
Välillämmen mykkähetki, pysähdyksen valtameri.
Mut juuri siellä,
kun kohdataan kerran,
etäisyys sinun on vain ihon verran.
Siinä on rossia rinkki tai ainakin mun sydän.
Välillä vähän, välillä vähän enemmän.
Ehkä säkin välillä aika tavalla.
Oot patologisesti hajalla.
Kuumeen nousee me mennään yötä illan irtaan kohti yötä.
Kuumeemme kirkas viraali pyörii.
Se pyörii meidät nieleen,
kun laulaa sata kieliä.
Katso mua silmiin,
kato mua silmiin,
kun ootat muuta suihin.
Mä tiesin, se oli sata kieliä.
Mä tiesin, mä tiesin.
Katso mua silmiin,
kato mua silmiin,
kun ootat muuta suihin.
Katso mua silmiin, kato mua silmiin.