Aika kulkee kieppuen kuin virta tuo,
jonka uoman muoto muuttuu yhtenään.
Ja muistikuvat kerrostuvat suistoon sen,
muodostain pikku hiljaa ihmisen.
Sellaisen,
joka tietää jotain itsestään ja maailmastakin,
sen epävarmuuksista varsinkin, mutiloistakin.
Ja jotain pientä rakkaudesta, sen nyt ainakin,
et ilman sitä vesittää,
ei olis vettä näin välkehtivää.
Kaikki suuret salaisuudet sydämen
onkin pienten sattumusten summa vain.
Ja sulta sain tän maailman illaloisan nää rantaniityt,
joilla kasvaa ihminen.
Sellainen,
joka tietää jotain itsestään ja maailmastakin,
sen epävarmuuksista varsinkin, mutiloistakin.
Ja jotain pientä rakkaudesta, sen nyt ainakin,
et ilman sitä vesittää,
ei olis vettä näin välkehtivää.
Ja joskus murheen sirpalet pyörteissä kinnältää,
mut ennen pitkää virtaa
viet se, minkä tuo vain välkeää.
Ja sulta sain tän maailman illaloisan
nää rantaniityt, joilla kasvaa ihminen.
Sellainen,
joka tietää jotain itsestään ja maailmastakin,
sen epävarmuuksista varsinkin, mutiloistakin.
Ja jotain pientä rakkaudesta, sen nyt ainakin,
et ilman sitä vesittää,
ei olis vettä näin välkehtivää.