Lumen peittämä maa ja kojeni alla tunnen kylmyyden.
Kohta vaihtuvat maisemat uusiin,
mutta en sua hyvästelen.
Se päivä kuitenkin oli
viimeinen päällä tämän maan.
Ja nyt mun päässä vonsoi halleluja.
Juodaan malja poistuneille tästä maailmasta lähteneille.
Kivisiä teitä kulkeneille,
oman elämän sankareille.
Toista kukaan ei voi
omistaa mitään, ei voi viedä täältä mukanaan.
Minne tie vie,
en mä tiedä,
mutta siellä me lopulta nähdään.
Olet toisella puolella tietä,
katsot mua vilkuttaen.
Huudat mulle, hei veli älä unohda, elä täysillä.
Tääkin päivä ollaan voi
viimeinen päällä tämän maan.
Ja nyt mun päässä vonsoi viva la vida.
Juodaan malja poistuneille tästä maailmasta lähteneille.
Kivisiä teitä kulkeneille,
oman elämän sankareille.
Toista kukaan ei voi omistaa mitään,
ei voi viedä täältä mukanaan.