Mä kävelen yksin keskustaan, mulle ei oo kylmä vaik jengi paleltaa.Sytytän röökin uudestaan, mulla on mun syyt miksen haluu viel opettaa.Niin monta haavaa, rumaa ja raakaa jäi vuotamaan.Voit olla koittaa, mut kahta kertaa ei ketää voi tappaa.Sun jälkeen mua ei saa, pala syksy edes vasaraan.Kusi päästä, käte jää vaan, pahan mieli ja uni veltaa.En tuu enää itkee ketään, rakensin kilven mun selkään.Siitä mä tuun muistamaan sut, sä oot viimeinen joka rikkoi mut.Sä oot viimeinen joka rikkoi mut.Sä oot viimeinen joka rikkoi mut.Ehkä olin liian pehmeä, takias oisin menny vaik luodin eteen.Ehkä mun täytyy jo pitää, kantaa pään kautta ettei saa toisenaan.Mun kyynelet loppu, ne puskille kuivu, jäi vain autiomaan.Ja kivinen seinä mun sydämen tielle joka kestää mitä vaan.Sun jälkeen mua ei saa, pala syksy edes vasaraan.Kusi päästä, käte jää vaan, pahan mieli ja uni veltaa.En tuu enää itkee ketään, rakensin kilven mun selkään.Siitä mä tuun muistamaan sut, sä oot viimeinen joka rikkoi mut.Ehkä tän nyt piti vaan mennä näin, et kaikki menis viel oikein päin.Ei ilman haavoja tuu onnellista loppua.Sun jälkeen mua ei saa, pala syksy edes vasaraan.Kusi päästä, käte jää vaan, pahan mieli ja uni veltaa.En tuu enää itkee ketään, rakensin kilven mun selkään.Siitä mä tuun muistamaan sut, sä oot viimeinen joka rikkoi mut.Sä oot viimeinen joka rikkoi mut.Sä oot viimeinen joka rikkoi mut.