Ei elonpolku ole helppo kellekään.
Ohdakkeiden seassa se kiemurtaa.
Annat vain kaikkesi et pysty enempään.
Elämä voi sokaista sut riemullaan,
vaan viimein päivät tummuu.
Ja synkät pilvet kerääntyy,
jokin lähestyvän tuntuu.
Aika pysähtyy.
Vihdoin olen vapaa.
On elontaakka noussut hartioiltani.
Viimein pääsin pakoon vartioiltani.
Vielä teidät tapaan,
kun mielennapa nuora keho katkeaa.
Ikuisuuden aavat eessä aukeaa.
Silloin olen vapaa.
Monet kuolevaisuuttansa kammoaa.
Toiset ikuisuuteen ikävöi.
Kultaa ja kunniaa mainettaman monaat.
Moiset maiset murheet,
mitä töihin se kun viimein päivät päättyy.
Kirkkainkin liekki tukehtuu.
Elonvirta jäätyy, vuoret mereen murentuu.
Vihdoin olen vapaa.
On elontaakka noussut hartioiltani.
Viimein pääsin pakoon vartioiltani.
Vielä teidät tapaan,
kun mielennapa nuora keho katkeaa.
Ikuisuuden aavat eessä aukeaa.
Silloin olen vapaa.
Olen vielä täällä, vaikkette mua näe.
Ei mikään katoa, vain muuttaa muotoaa.
Lausukaa muistokseni joku kaunis sää.
Saattakaa minut matkaa.
Vihdoin olen vapaa.
On elontaakka noussut hartioiltani.
Viimein pääsin pakoon vartioiltani.
Vielä teidät tapaan,
kun mielennapa nuora keho katkeaa.
Ikuisuuden aavat eessä aukeaa.
Silloin olen vapaa.