Ei oo olemassa, mua ilman sua.
Sai mun aset reissu tuo ja kylmän kuoren läpi tuntemaan.
Mietin,
mietitkö sä mei,
mun virhei,
joita yöllä liikaa.
Tein ei sitä pysty anteeksi antamaan.
Vielä sitä, että laulukäytöt on susta.
Ei ne muutu helpotusta, niinkosä.
Ei niinkosä.
Siitä on kaks kuukautta ja viis päivää.
On koetanut, muttei mä pysty vielä käymään.
Kaapakkoista hetki tästä helpotusta.
Mut lasit yhän, kaikki muistuttaa vaan susta.
Mut se väittii, et kaikkeen tottuu.
Aittahan kiinni, et joka paikkaan sattuu.
Lääke ei viinaa, paljast viintaa, mimmei viivaa.
Oon parempaa.
Oon parhaillaan, et pystyn parempaan.
Enkä tekis sitä uudestaan.
Nyt pyydän anteeks polvillaan.
Ei oo olemassa, mua ilman sua.
Sai mun aset reissu tuo ja kylmän kuoren läpi tuntemaan.
Mietin,
mietitkö sä mei,
mun virhei,
joita yöllä liikaa.
Ei ne sitä pysty anteeks antamaan.
Vio sitä, et laulu kertoo susta.
Ei ne muuttu helpotusta niinkosä.
Ei niinkosä.
Vio sitä, et laulu kertoo susta.
Ei ne muuttu helpotusta niinkosä.
Ei niinkosä.
En oo saanu enää valmiiks mun biisei.
Liian paljon sävelii, liian vähä riimei.
Ja ne kaikki kertoo susta.
Mä aelin, jos sä olit mun DJ.
Kysyt mitä kuulla, mä laitoin jonostroksii.
En oo viekää yli susta.
Ei oo olemassa, mua ilman sua.
Sai mun aset reissu tuo ja kylmän kuoren läpi tuntemaan.
Mietin,
mietitkö sä mei,
mun virhei,
joita yöllä liikaa.
Ei ne sitä pysty anteeks antamaan.
Vio sitä, et laulu kertoo susta.
Ei ne muuttu helpotusta niinkosä.
Ei niinkosä.
Vio sitä, et laulu kertoo susta.
Ei ne muuttu helpotusta niinkosä.
Ei niinkosä.