Muistatko kun tammikuussa seisoit yksin pysäkillä
yhden aikaan yöllä pakkasessa palellen.
Tulin luoksesi ja sanoin, ettei linja-autot enää kulje,
vaan kerroit, että tässä turhaan seisoin, vaan ortan kesää.
Tuon saanen taakse kohta laskee, aurinko sen sulle näytän.
Viinipullo on mukaan ja me sinne soudetaan.
Ei katso kuinka ilta rusko leijuu taivaan rannan ylään.
Se kertoo, että huomenna on kaunis päivä taas ja me uskotaan.
Niin lupasin sulle silloin, että näytän aurinon sillan,
joka tuntuu niin kuin aurinko mereen sulautuu.
Ei muistatko enää milloin, olet nähnyt tällaisen illan.
Ei se muutu yöksi lainkaan, vaan aamuun kohtaa vauutuu.
Niin huomenna taas mennään kallioille uimaan kahden.
Minä tahdon nämä päivät yksin jakaa kanssa sun.
Niin laineet lyövät veneen reunaan, iskut vieressäni hiljaa.
Minä mietin, mistä löysit aikatauluun, kun sinä odotit kesää.
Niin lupasin sulle silloin, että näytän aurinon sillan,
joka tuntuu niin kuin aurinko mereen sulautuu.
Ei muistatko enää milloin, olet nähnyt tällaisen illan.
Ei se muutu yöksi lainkaan, vaan aamuun kohtaa vauutuu.
Lupasin sulle silloin, että näytän aurinon sillan,
joka tuntuu niin kuin aurinko mereen sulautuu.
Ei muistatko enää milloin, olet nähnyt tällaisen illan.
Ei se muutu yöksi lainkaan, vaan aamuun kohtaa vauutuu.
Muistatko kun tammipuussa seisoit yksin pysäkillä,
niin yhden aikaan yöllä silloin lupasin viensut kesää.
Viensut kesää!
Viensut kesää!
Viensut kesää!