Tuuli kartan vaarille kantoi ja auttoi aarretta etsimään.
Se hetket nuo parhaimmat antoi vei täysillä mukaan elämään.
Kartan löysin jälkeen vuosien,
dähden lailla tietä näyttämään.
Hetkeäkään mä empinyt en,
kun lähdin toiveita täyttämään.
Yksi oli päämäärä tuo,
mennä niiden riemujen luo.
Jotka vaarille hymyn tuotti,
vain siihen tunteeseen hän luotti.
Takanani ovet raskaat suljen,
kuin unessa hiljaisuuteen tuljen.
Tyyneys mieleen laskeutuu,
kun kiire uroon huuhtoutuu.
Vaarre kätketty on kaikki alle,
tänne sinertävän taivaan alle.
Täällä aamun sarasta vaan nään,
tänne vielä huomiseksi jään.
Levähdän luona vanhan kannon, katson
avautuvaa maisemaa.
Se opettaa,
anteeksi annon ja lohdun sielulle tarjoaa.
En karttaa enää vaihtaisi pois,
joka eksyneelle tien näyttää.
En enää vanhaan palata vois,
koska aarre elämän täyttää.
Mieli täällä levännyt on,
halla lempeän auringon.
Itseeni samalla matkan peit,
ajatukseni kauas kun vein.
Takanani ovet raskaat suljen,
kuin unessa hiljaisuuteen tuljen.
Tyyneys mieleen laskeutuu,
kun kiire uroon huuhtoutuu.
Vaarre kätketty on kaikki alle,
tänne sinertävän taivaan alle.
Täällä aamun sarasta vaan nään,
tänne vielä huomiseksi jää.
Takanani ovet raskaat suljen,
kuin unessa hiljaisuuteen tuljen.
Tyyneys mieleen laskeutuu,
kun kiire uroon huuhtoutuu.
Vaarre kätketty on kaikki alle,
tänne sinertävän taivaan alle.
Täällä aamun sarasta vaan nään,
tänne vielä huomiseksi jää.
Tänne vielä huomiseksi jää.