Monet vuodet metsäyhtiölle ahkeroin,
puuta kaatui, pokaasa hasoi.
Kisat talvet ryskätöissä rynnin urakoin,
uutta aikaa kansakunta loi.
Iki virta sisälläni, veri väkevin,
musta metsä matalaksi löin.
Halun tunsin huomista ja uutta odotin,
syvin huumaa illoin ikäväin.
Siitä vain koko hentaa elämältä hain,
minä kairoja kulkin, porpikoti nain.
Raata ennen rahat revin, ilottelin,
tietäni hain, sen savotalta sain.
Käsin nuorin uutterasti aina ahkeroin,
maahan uutta vaurautta loin.
Tulevasta onnelasta tuskin unelmoin,
viltautiin viinaryymyn join.
Savokalle elinkautiseksi tuotu mies,
tuskin ties,
oot vannus yllättäen.
Rokulia,
viina vain,
se loppu tilin ties,
jokirantaan joutilana jäin.
Siitä vain koko hentaa elämältä hain,
minä kairoja kulkin,
porpikoti nain.
Raata ennen rahat revin,
ilottelin,
tietäni hain,
sen savotalta sain.
Vettä viskoi varsipietä pitkin astelin,
viiltäin vihloi vaiva olkapään.
Olin yksin yksin menneitäni muistelin,
suven suuntaan läksin lähtimään.
Siitä vain koko hentaa elämältä hain,
minä kairoja kulkin,
porpikoti nain.
Raata ennen rahat revin,
ilottelin,
tietäni hain,
sen savotalta sain.
Siitä vain koko hentaa elämältä hain,
minä kairoja kulkin,
porpikoti nain.
Raata ennen rahat revin,
ilottelin,
tietäni hain,
sen savotalta sain.