Kerran pääsin rajan taan, isiemme teitä kulkemaan.Kanssoin samaa maisemaa, jota ihastelivat jo silloin muinoin.Jäivät vallaan alle, jotkut kuolivat ja toisen haavoittuivat.Kaikki muistot hautautuvat, palautuvat kirjoihin ja tarinoihin ja lauluihin.Sergei näytti meille tie ja paikan, missä isoisät liikkui.Andrei, sota-orpo itsekin, säesteli isiemme lauluin.Ja ne lauloi aamun koittoon, juhlivat ja kertoivat tarinoitaan.Ja ne juopui yhteen soittoon, antautuivat hetken vietäväksi.Umalloin itsekin ja tajuan viimeinkin, miksi tänne halusin.Ei ystävää, en ketään kaipaamaan jää. Silti tunnen ikävää, heti kun lähden pois.Tiedän nyt paljon enemmän ja annan heille paikan sydämeeni.Ei jäivän vallan alle jotkut kuolivat ja niin monet haavoittuivat.Kaikki muistot hautautuvat, palautuvat kirjoihin ja tarinoihin.Ja ne lauloi aamun koittoon, juhlivat ja kertoivat tarinoitaan.Ja ne juopui yhteen soittoon, antautuivat hetken vietäväksi.Ja ne juopui yhteen...Kiitos kun katsoit!