Mitä nyt taas,
mitä nyt taas,
oi oi sinäkö vaan,
sinäkö vaan,
voi tietäisit,
sä tietäisitpä vaan minkä verran on tänne te laittanu haisemaa.
No ei juuri ollenkaan,
tulin nopeesti vaan olla yli hilkoilemaan,
että oliskohan kaikki hauskempaa siihen
harjun päälle olta sijaityä asustamaan.
Miten se vaan,
miten se vaan,
ei mahdu mun kaaliin ollenkaan,
että välillä on sikkura säkkyrää eikä
kaiken kuulun mennä niin kuin itse haluaa.
Jos ei sinunkaan niin kenen mukaan,
kun ei tää maailma ole mikään hahmokallario,
jossa tulee vastaan joku kaunis valerio,
jonka kyky sietää mua on pehmeä paperio.
Mitä nyt taas,
no mitä nyt vaan,
maalla johtopäätöksiä tässä solomimaan,
vaikka tuskin on kulunut tuntiakaan siitä
kun tää alkoi mun mieltäni vaivaamaan.
Antakaa hei,
antakaa,
nyt levyllinen jotain mikä mut rauhoittaa,
mut ei tähän väli enää meidit sodankylää,
mä kuuntelin sen matkal tänne yli sata kertaa.
Jos ei sinunkaan niin kenen mukaan,
kun ei tää maailma ole mikään hahmokallario,
jossa tulee vastaan joku kaunis valerio,
jonka kyky sietää mua on pehmeä paperio.
Vauhde vauhde,
muuta sanotuks saa,
kun suonit muista läpi ruudun joka hajosi taas.
Tuollan takana on kaikenlaista tarjottavaa,
jos sä tiedät,
että mä oon huono sanoma naama.
Vielä sanon sulle hymyillen,
hei,
kun tuut vastaan joskus kolmilla hallekseen,
ja on vuodet vaihtunut muistoihin kultaisiin,
mun mielessäni sä oot aina minun kultani.
Mulle sanotko sä hymyillen,
hei,
kun tuut vastaan joskus kolmilla hallekseen,
ja on vuodet vaihtunut muistoihin kultaisiin,
mun mielessäni sä oot aina minun kultani.