Isä, älä pelkää, oon poikasi
kepä varmuudestas rakkautta hain.
Minä pieni ja arka sinut suurena näin,
kosketustasi kaipaamaan jäin.
Miksi väistit, kun luotasi lämpöä hain,
etkö tahtonut rohkeutta valaa?
Minä vaistosin sen ja mä kapinoin,
siksi lähdin pois luotasi salaan.
Sanat kauniit ja hellät minut suureksi sai,
iva ja iskut mua pientä satuttaa.
Jäin rakkauttasi vaille, jota tarvitsin,
sitä myöhemmin muualta hain.
Sanat kauniit ja hellät minut suureksi sai,
iva ja iskut mua pientä satuttaa.
Jäin rakkauttasi vaille, jota tarvitsin,
sitä myöhemmin muualta hain.
Minä suurena nyt sinut pienenä nään,
sanat julmat ei satuta enää.
Sua ymmärrän nyt, vaikken silloin kyennyt,
hiljaa mietin, mut näätkö sä nyt?
Omat lapseni, rakkaat toisen kotona on,
ehkä samoin tunnen kuin sinä silloin.
En elää mä koskaan täysin pystynyt,
siksi istun taas yksin mä illoin.
Tämän kirjoitin siksi, etten koskaan kyennyt
sulle rakkauttani ilmaisemaan.
Ehkä samoin kuin minä, sinä katsot nyt,
sisin pääsi ai jäät kaipaamaan.
Tämän kirjoitin siksi, etten koskaan kyennyt
sulle rakkauttani ilmaisemaan.
Ehkä samoin kuin minä, sinä katsot nyt,
sisin pääsi ai jäät kaipaamaan.
Kiitos kun katsoit!