Uusiin niin tuntuu mun kulkiessain, kuin hylätty nukkenyt oisin mä vain, kuin kukka tullessa talven ja jään, kun pahuutta maailman nään. Mut sitten mä huomaan, myös kaunista on, nään taivaalla pääskyt ja nään auringon, en tahtoisi koskaan mä peittyvän sen, nyt silmiltä ihmisten. Vain hieman rauhaa ja ystävyyttä, mä tänne toivoisin enkä syyttä. Vain hieman rauhaa nyt ihmisille, jos luoja vois tänne toimittaa. Vain hieman rauhaa, jos löytyis meiltä, niin lapset säästyisi kyyneleiltä. Vain hieman rauhaa ja rakkautta, mä toivon sulle ja itsellei. Ei lauluni auttaa, kai paljonkaan vois, mut riittää jos hiukan se toivoa tois. Ja rauhaa voin laulaa mä pinnalemaan, jos mukaani jonkun saan. Vain hieman rauhaa ja ystävyyttä, mä tänne toivoisin enkä syyttä. Vain hieman rauhaa nyt ihmisille, jos luoja vois tänne toimittaa. Vain hieman rauhaa, jos löytyis meiltä, niin lapset säästyisi kyyneleiltä. Vain hieman rauhaa ja rakkautta, mä toivon sulle ja itsellei. Vain hieman rauhaa, mä tänne toivoisin enkä syyttä. Ja ystävyyttä voin laulaa. Vain hieman rauhaa, jos löytyis meiltä, niin lapset säästyisi kyyneleiltä. Vain hieman rauhaa ja rakkautta, mä toivon sulle ja itsellei. Vain hieman rauhaa.