ja neljön.
Tästä asunnosta täyttää ja kaikesta päätellen.
Ei tullut maailmaa kun olemme hengissä vieläkin.
Ja nyt uusi aamu nousee,
kääntyy uusi letti vihdoinkin.
Olin vieraan tullut elämästä,
jonka tunsin aiemmin.
En edes pitänyt ihmisistä,
joita ystävikseni kutsuin.
Vailla määrän päätä jossain,
minä yksin harhailin.
Mutta nyt uusi aamu nousee,
minä tunnen seluissani.
Uusi aamu,
uusi aika.
Ja aihineipä toivoa täynnä,
olin valmis luovumaan.
Seisoin yksin risteyksessä,
mietin onko minusta jatkavaa.
Mutta nyt katson ikkunasta,
jään jotain kaunista.
On uusi aamu, uusi aika.
Verhojen raaleista tuli valo,
se tuli huoneesta huoneeseen.
Ja kun mä katson ympärilleni,
uskon pienen itmeeseen.
Ei tullut maailmanloppuun,
on kaikki niin kuin ennenkin.
Mutta jokin minussa muuttui,
olen hengissä vihdoinkin.
Uusi aamu, uusi aika.
Ja aihineipä toivoa täynnä,
olin valmis luovumaan.
Seisoin yksin risteyksessä,
mietin onko minusta jatkavaa.
Mutta nyt katson ikkunasta,
jään jotain kaunista.
Ja nyt katson ikkunasta,
jään jotain kaunista.
On uusi aamu, uusi aika.
Uusi aamu,
uusi aika.