Istun vuoteen reunalla ja hekin valuus syliin.
Katson näihin huoneisiin kuin autioihin kyliin.
Päässäni on pakkasta ja sieluun sata lunta.
Kaikki toiset
nukkuvat ja minä
en saa untaa.
Ulkona on pimeää
ja avaruus niin musta.
Kuka minut tuomitsee tai antaa tunnustusta?
Sormilla on ei pyhyyteen voi vetää yhtään rajaa.
Mieleni on tyhjä nyt ja pullo
vähän vajaa.
Maja tulee aamu taas ja päätyy hiljaisuus.
Takana on pitkä yö ja pullo on pohjois.
Olen kesään syntynyt ja jouduin tänne talveen.
Hämäräksi
muuttunut on rajauunen valveen.
Mistään en voi luopua,
ei ole enää mitään pyhdää.
Unia ei osteta ja murhetta ei myydä.
Tiedän,
ettei yksikään nyt viittaa miten elän.
Pullo on mahtuva asumaan,
jos kääntää muille selän.
Muuttautu ehkä jonnekin,
voin löytää täältä tieni.
Tyhjyys liian suuri on ja pullo liian pieni.
Maja tulee aamu taas ja päätyy hiljaisuus.
Takana on pitkä yö ja pullo on pohjois.
Maja tulee aamu taas ja päätyy hiljaisuus.
Takana on pitkä yö ja pullo on pohjois.