Tyhmin kakskympinen on sen vatsa huutaa pohjaton,luulee synnit sydämen pestään kuin kädet puhtaisten.Silmät söisivät enemmän kuin mitä vatsa vetääkään,ei purra jaksa eikä niellä näkemäänsä sydän hellään.Muistot loppuu lapsuuden, rumpuun juoksu hautojen,jäisiin ääniin paskien, kylmiin punkkiin huorien.Yöt kauniit hukattiin kasarmeilla.On tyhmin kolmekymppinen sen vatsa vyöllä roikkuen,jos sydämeltä vallallaan herkkyyden kaiken nakertaa.Silmäluomet painavat, jo ajan kulun huomaavat.Ne tietää keski-ikä tää lähtö laskennan käynnistää.Vanhuus mielestä sysätään, jumalalle ilveillään.Iltaan etsitään kipinää, sammuneista sydämistä.Vähän jo alkaa kaduttaa.Yötka sarmeilla.On tyhmin kuusikymppinen tuo mies rasvamainen.Niin vatsa nahkaa kiristää, ettei tunne sydäntään.On ehtyneet vuot kyynelten silmistä alta suomujen,on silmät nuo antautuneet, ansansa luovuttaneen.Muistot jo tekee kipeää, mutta täytyy vain sietää vanhuutta lähestyvää.Nuoruutta etääntyvää, mielaloullaan suojan saa kasarmilta.Silloin vasta viisastuu, kun on jo multaa täynnä.Suu on vatsa täynnä, elämää kädet suojaa sydäntään.On silmät viimein auenneet, vaan mitäs niillä enää teet?Eivät ne muuta enää nää, kuin vain nuo pilven repaliit.On aika kaikkein kultaisin, kun jälkeen tämän helvetin jo pääset viimein nukkumaan.Kuin lapsi vatsaan äiti moi.On aika kaikkein kultaisin, viimeisen kasarmiin.