On jo 20 vuotta sitä,
kun mä sanoin sulle tahdon,
morsiusmekon alla taisi pämpöttää.
Monen mutkan kautta ehdinään, perille oon tultu.
Sä oot siinä ja sun harmaan tullut päällä.
Minä pidän susta huolta, minä hieron harkioitas.
Aina viereltäsi herään,
minä katson sinun perään.
Minä rakastan sua lujaa, rakastan sua varovasti.
Tuulipukunen vaitelias mies.
Sinä olet minun aina elämäni loppuun asti.
Tuulipukunen vähäpuheinen mies.
Sinä soitat seppeliinien ja hiinäperinteistän.
Ja salaharrikasta haaveinen.
Tuskin toteutuu se toiveen.
Ei meillä riitä fyrkaa tottujuttu,
hyvin sen sä tietänet.
Mut minä otan susta selvään,
minä katson lähitsösin.
Minä puhun miehen kieltään,
minä ymmärrän sun mieltään.
Minä rakastan sua lujaa, rakastan sua varovasti.
Tuulipukunen vaitelias mies.
Sinä olet minun aina elämäni loppuun asti.
Tuulipukunen vähäpuheinen mies.
Tämä kaupunki on lujaa, se on betonista tehty.
Niin lujaa, harmaa, selväpiirteinen.
Minä näen sinut siinä ja koko elämänle kuvaan.
Tässä kaikki on mitä tarvitsen.
Ei kaviaria eikä champagne.
Kädessäni käsi se vastaan puristaa.
Minä rakastan sua lujaa, rakastan sua varovasti.
Tuulipukunen vähäpuheinen mies.
Sinä olet minun aina elämäni loppuun asti.
Tuulipukunen vaitelias mies.