Tummaa taivasta päin,
sinun vahvosi lähtevän näin.
Maistaa sain mä eron suutelman.
Suurin pirota on matkusta.
Syksyn yksin siis vietää saan.
On aika loputon kun odottaa.
Tuuleen huudan mä niiden suun.
Kaipuu kyyti tasan taudun.
On rakkaus kaiputa vahvempain.
Sitä syksyn sateet voi sulattaa.
Tuuleen huudan mä haluan sut.
Syyslokka ja marras melkein murrua mut.
Vai rakkaus jaksaa mut pelastaa.
Sydän lämpöä hehkuu kun rautaa on vaan.
Kesä meitä lämmitti niin,
vielä silloin kun ei oltiin.
Nopeasti syksy tummat tilvet tuon.
Aika on muitokin.
Lahjonmat on vanha viisaskin.
Ei kulkua sen kukaan estää pohon.
Tuuleen huudan mä niiden suun.
Kaipuu kyyti tasan taudun.
On rakkaus kaiputa vahvempain.
Sitä syksyn sateet voi sulattaa.
Tuuleen huudan mä haluan sut.
Syyslokka ja marras melkein murrua mut.
Vai rakkaus jaksaa mut pelastaa.
Sydän lämpöä hehkuu kun rautaa on vaan.
Kaipuu kyyti tasan taudun.
On rakkaus kaiputa vahvempain.
Sitä syksyn sateet voi sulattaa.
Tuuleen huudan mä haluan sut.
Syyslokka ja marras melkein murrua mut.
Vai rakkaus jaksaa mut pelastaa.
Sydän lämpöä hehkuu kun rautaa on vaan.
Kaipuu kyyti tasan taudun.
On rakkaus kaiputa vahvempain.
Sitä syksyn sateet voi sulattaa.