Yöllä herään, en saa untaa,
sytytän tupakan.
Muistui mieleen vanha juttu,
kello kolme lähti juna ja vanha tuttu.
Vaikka loppui ikävä,
jo kauan sitten silti muistan,
että rakkauden lopetin itse.
Ajattelin kukkia tuoda ikään kuin hyvästiksi,
mutta ne unohdin.
Sinäkin anta olla,
rakkaus menee menojaan.
Silloin syyllisyys painoi mieltä,
kun näytin sulle tietä.
Sattuu näitä jokaiselle,
ei kukaan ole vahva, kun paljon menettää.
Hyvä, ettei muista kaikkea,
hyvä,
että unohtaa,
turhan muistelen mieli apeana.
Onhan noita vanhoja tarinoita,
mennyt on kaunista,
sillä se ei palaa.
Häipyy muisto tupakan savuun,
tulee parempi mieli.
Nyt voin jo nukkua,
sammutan tupakan.
