Tänään tulen sun luo ja ylitän kuohuvan virraan.
Halkihallaisen maan mä vaellan poikkiyön.
Matkan jatkan vielä silloinkin, kun viima tarttuu vaatteisiin.
Ja väsymys vaihtuu.
Liipuu askeliin.
Hiljaista tietä saa.
Saavun silloinkin, kun pelko kulkee viedelläin.
Koskaan lämpö ei saa mu sisältäin.
Tulen töit sen syttymään.
Sait mun sydämeen kerran vain takaisin.
Sen tuoda saan.
Armaahan.
Kun taas yön jälkeen aamu taivaan rantaan pohaa.
Veessä sun kasvoihis.
Katsoen.
Tulen.

Tulen.
Tulen.

Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.







Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.
Tulen.


Tulen.
Tulen.



Tulen.



Tulen.


Tulen.
Tulen.
Tulen.




Tulen.
Tulen.
Tuoda saan harmaahan kuntaan.
Syön jälkeen aamu taivaan rantaan kohoa.
Eessä sun kasvoihis näin katsoen.