Rekka kuskin kyytiin, olin käynyt istumaan.
Hän eväitänsä antoi, mutta otin kahvin vaan.
Hän kysyi, mihin menet, kun aloillasi olla voit.
Siihen vastasin ja sanoin, vie mut täältä pois.
Aalot osuu aina rantaan,
vaikka tuuli poispäin tie.
Jalat väsyneet,
minut kovin haluis kantaa,
vaan aina eteenpäin vietää tie.
Älä kysy, mihin menen,
en tiedä itsekään.
Sen tunnen vasta sitten,
kun on helppo hengittää.
Olen kulkenut jo kauan,
älä kysy, miksi näin.
Jos kotiin lähtisin, en ehkä tietäis mihin päin.
Aalot osuu aina rantaan,
vaikka tuuli poispäin tie.
Jalat väsyneet,
minut kotiin haluis kantaa,
vaan aina eteenpäin vietää tie.
Aivan liian paljon pelkään niitä muistoja,
jotka vaanii kotikaupunkini kaduilla.
En pakene pelkään.
Aalot osuu aina rantaan,
vaikka tuuli poispäin tie.
Jalat väsyneet,
minut kotiin haluis kantaa,
vaan aina eteenpäin vietää tie.
Aalot osuu aina rantaan,
vaikka tuuli poispäin tie.
Jalat väsyneet,
minut kotiin haluis kantaa,
vaan aina eteenpäin vietää tie.
Aina eteenpäin vietää tie.
Aina eteenpäin vietää tie.