Aamujen alussa on syntynyt tämä verten ja manneten kallo.
Ihmisen suku käy pinnalla sen,
puhoret ja veretkin valvoittain.
Väitäävä teettä uhoja sen,
ehkä voinkin,
mutta sitten hän uhkasi sen.
Sä itällesi ootte upeni välineet,
nyt on uhkassa kaikkien palloa.
Kun noihin naiset iskut,
me ahtiimme kaiken ja nukumme,
kunnes on nältä.
Mustalla hurvella peittyy maa ja mitä leikatappaja
rintaan saa.
Matkamme päät pian ennättää siis,
miksei me skoolaisi hieman.
Miksi me murheita miettimään käyneemään,
tullemme jo lapsesta asti.
Iltaan jos saa lampun sammuttaa,
joku jolla on vieressä nappi.
Kun ihiekka on historiaa,
on silloin kiehullut viimeinen sappi.
Aatteimme pää,
meidän järkevä pää on myönyt jo herran veviää.
Uskot on uusia lahkot on, synsillä kirjakuntaat,
raamat on.
Pyöriä saatavan uudessa,
kunnes kaikki voivat pahoin.
Taruseellisessa maksusta,
kaikki nauravat lönsin pahoin.
Pyöriä saatavan uudessa,
kunnes kaikki voivat pahoin.
Taruseellisessa maksusta,
kaikki nauravat lönsin pahoin.
Pyöriä saatavan uudessa,
kunnes kaikki voivat pahoin.
Taruseellisessa maksusta,
kaikki nauravat lönsin pahoin.
Pyöriä saatavan uudessa,
kunnes kaikki voivat pahoin.
Taruseellisessa maksusta,
kaikki nauravat lönsin pahoin.
Taruseellisessa maksusta,
kaikki nauravat lönsin pahoin.