Mulla on kehossa elämänruttuja,
pinta käsissä lähes kaarnainen.
Mulla on kikkailust polvetkin ruhjeilla,
mut näist kaikista puhun ylpeilen.
Harrastanu oon myös viisastelua,
rahakarkas kuppito alta tennarien.
En aina osannu vahalta suojautua,
vast nyt tajun synläksyjen.
Sieluun on neulottu useempi titti,
uskallan olla jo rohkeesti rikki.
Mut kun mä tan-tan-tan-tan-tanssin,
oon kaunis ja mun sydän on auki taivaisiin.
Kun mä tan-tan-tan-tan-tanssin,
oon kaunis kuin me kaikki,
Aidakin sanoi niin.
Siks mä tanssin kunnes taju raapiin rajojaan,
kunnes joka soulu huutaa mua lopettaan.
Tan-tan-tan-tan-tanssin pimmatusti viimeiseen asti.
Mä oon kuullu, oon suora ja rohkea,
myös et oon viilee ylimielinen.
Läpän heitto on otettu todesta,
oon kiitetty et oon hyvä ihminen.
Muuhun on leimattu useempi stigmattu lähelle ja kato,
se on maanpintaa.
Mut kun mä tan-tan-tan-tan-tanssin,
oon kaunis ja mun sydän on auki taivaisiin.
Kun mä tan-tan-tan-tan-tanssin,
oon kaunis kuin me kaikki,
Aidakin sanoi niin.
Siks mä tan-tan-tan-tan-tanssin
pimmatusti viimeiseen asti.
Tan-tan-tan-tan-tanssin, oon
kaunis ja mun sydän on auki taivaisiin.
Kun mä tan-tan-tan-tan-tanssin,
oon kaunis kuin me kaikki,
Aidakin sanoi niin.
Siks mä tanssin kunnes taju raapiin rajojaan,
kunnes joka suuru huutaa mua opettaan.
Siks mä tan-tan-tan-tan-tanssin
pimmatusti viimeiseen asti.