Ystäväin viimein näin,
vielä aamuhetki vierelläin.
Taas kerran nähdä saa,
kuinka kaunis on tää Keski-Suomen maa.
Vaik tuomen lehden pintaan, jo jätti kyynelet,
tuo aamu riemun rintaan,
taas laulaa järven veet.
He lähtää soimaan jää,
takametsäin kaipuutää.
Aikoinaan tämän maan,
toivat metsän miehet kunniaan.
Soi silloin kivaimmin,
monet savotat nuo rauhansodankin.
Ja rankkaan kovan hintaan,
nää aamut ostettiin,
voi nousta kyynel pintaan,
kun katsoo menneisiin.
He lähtää soimaan jää,
takametsäin kaipuutää.
Tyttösein,
tähtösein, katso auringossa he kuupuu.
On kaunein hetki tää,
kauas pikiteitten kaasut melske jää.
Sun nuorin sinisilmiin venkimmäl heijastuu,
ja omiin nuoruusvuosiin taas haave kulkeutuu.
He lähtää soimaan jää,
takametsäin kaipuutää.
Nyt jo soi,
viulut soi,
talkoväki jälleen karkeloi.
Käy järven tuntumiin,
syttyy uuden päivän riemu sydämiin.
Vain onnessansa tiljaa mies metsän muistelee.
Tuon suuren kylvön viljaa nyt nuoret korjailee.
He lähtää soimaan jää, takametsäin kaipuutää.