Mä tiedän, et muun pitäis vaan uskaltaa,
mut sä teet tästä mulle kovin vaikeaa.
Tahtoisin soittaa tai kirjeen lähettää,
vaan kaikki muulta taas tekemättä jää.
Ja punastun, kun sinut nään,
vapisenkiin ja paikoilleni jään.
Siihen tarvittaisin rohkeus leijonaan,
et uskaltaisin lähestyä sua.
Ja kun sen teen, taas kauniit sanat unohdaan,
mut sun pitää uskoa, että ei ole mua.
Mä kaiken hukkaan, jos en sinua saa.
Kai tämä rakkaus on väärää oikeaa.
Sun katsellaan, niin kutsun muuhun sydämeen.
Sä tulet siihen,
mut pöytään viereiseen.
Ei alat kannaa, kun sut nään,
vapisenkin ja paikoilleni jään.
Siihen tarvittaisin rohkeus leijonaan,
et uskaltaisin lähestyä sua.
Ja kun sen teen, taas kauniit sanat unohdaan,
sun pitää uskoa, että ei ole mua.