Helmassa syksyisen lehdon soitan mä sulle kitaraa.
Ielet sen sointuja loihtii,
sulattaa ne routaisen maan.
Lämpöä sävelet antaa,
sulle sen saa omistaa.
Meitä se hetki sen kantaa,
rakkautta saa todistaa.
Syystulten lailla lensit mun luo,
mut luokseen jäänyt et sä haivii.
Syystulten lailla lensit mun luo,
mut leikitkin sä vain mun tunteillain.
Alla tämän kultaisen lehvän,
kanssas mä hetken olla saan.
Kitaraa kertokoon sulle,
sävelin tahdon sua rakastaa.
Syystulten lailla lensit mun luo
ja lupasit sun olla mä saan.
Mut tuulet myrskyiset lausee sinua,
viedä saivatkin ne vain mukanaan.
Alla tämän kultaisen lehvän,
kanssas mä hetken olla saan.
Kitaraa kertokoon sulle,
sävelin tahdon sua rakastaa.
Đang Cập Nhật
Đang Cập Nhật
Đang Cập Nhật