Suuren veden äärehen rantaan, pienen kaupungin saavun jälleen
ja istun päähän laituri. Tutut kasvot nään ja hymyillään, altorannan kiviin läikähtää
tervehtien vanha ystävä. Meri peilaa, koti seudu ja siihen unohdu.
Olen alttarilla kauniin tänne luodun. Muistan nuoruuden, ajan sen aivan niin kuin eilisen
käyn siivin muistojen taakse vuosien. Täällä vielä olen, on kaikki hyvin tai ainakin niin luulen.
Uskon vielä hyvän kiertoon, vaikka kuinka vastustan. Tiedän muuttuvainen on suunta tuohon.
Muistan kasvot, jotka nuoriksi jäi. Saapui ikuisuus min yllättäin. Se tuntuu vieläkin, kun siihen tuu.
Saavut silloin, kun yksin oon. Äänes kuulen, vaikka hiljaako. Tuulikään, terveiseni, kertokoon.
Täällä vielä olen, on kaikki hyvin tai ainakin niin luulen. Uskon vielä hyvän kiertoon, vaikka kuinka vastustan.
Tiedän muuttuvainen on suunta tuohon.
Läheisyyden ja kaipauksen voin täällä tuntea. Aika jätti suuren jäljen, se elää minussa.
Harvoin haudallasi vierailen, vielä joskus kuitenkin. Vanhat biisit, liekki kynttilän, toi minulle paremmin.
Täällä vielä olen, on kaikki hyvin tai ainakin niin luulen. Uskon vielä hyvän kiertoon, vaikka kuinka vastustan.
Tiedän muuttuvainen on suunta tuohon.
Täällä vielä olen, on kaikki hyvin tai ainakin niin luulen. Uskon vielä hyvän kiertoon, vaikka kuinka vastustan.
Tiedän muuttuvainen on suunta tuohon.
Muuttuvainen on suunta tuohon.