Papin mielestä oon kai syntinen,
siitä minä en tiedä mitään.
Lain silmissä vain pitkä kyntinen,
joka lukita pois pitää.
Tuomarin eteen ja kaltereiden taa,
antaa syyttäjän syyttää.
Lasistanin peteen piini vaittakaa,
en aio armahdusta pyytää.
Sorin seiniltä kirjoitusta luen,
siellä tuttuja tarinoita nää.
Mitä sin mä eilen kun vangin vaatteet päälle puen?
Toiset kiroaa vasikoita,
pielen menneitä asioita,
toiset vannoo syyttömyyttään.
Kunnan kansalaista roistot inhottaa,
ne on tapoihinsa paatuneita.
Vangin vartijakaan ei voi irrottaa,
sielun ruosneissia kahleita.
Sellainen mies, jota vain oma äiti rakastaa,
jos ees kuolleet siihen pystyyn.
Näitä seiniä kun kylin pitkään tuijottaa,
elämäänsä ikävystyy.
Sorin seiniltä kirjoitusta luen,
siellä tuttuja tarinoita nää.
Mitä sin mä eilen kun vangin vaatteet päälle puen?
Toiset kiroaa vasikoita,
pielen menneitä asioita,
toiset vannoo syyttömyyttään.
Palata en voi sentien risteykseen,
josta kerran käynnin harhaan.
Omat virheet tekisin vain uudelleen,
sellainen on luonne varkaan.
Tartun kynään ja alan kirjoittaa
tarinaani kylmiin seiniin.
Tahdon ensi kummempia saavuttaa,
katson vain elämäni peiliin.
Sorin seiniltä kirjoitusta luen,
siellä tuttuja tarinoita nää.
Mitä sin mä eilen kun vangin vaatteet päälle puen?
Toiset kiroaa vasikoita,
pielen menneitä asioita,
toiset vannoo syyttömyyttään.