Vähän ne tiekkuu,
taivas ja maa,
kaipuusta mun ne kertoa saa.
Jälkeesi sun en ainuttakaan kyhennyt rakastamaan.
Tunteemme meitä
tuulena vei,
rauhaisa rantaa ees etsitty ei.
Meremme meidän ois yhteinen tää,
me sylissä sen vain kahden.
Tunnetuun vain niin arvaamaton,
kuin kevät myrskys se ohitse on.
Kuitenkin kauniisti muistoksi sen,
soi
maininki
hiljainen niin kaukaa.
Taas kantaa
tuo laulumerkkauden,
kun myrsky on mennyt mailleen,
soi maininki hiljainen.
Tähän ne tiekkuu,
taivas ja maa,
kaipuusta mun ne kertoa saa.
Jälkeesi sun en ainuttakaan
kyhennyt rakastamaan.
Veistetty, kuin vahveneeksi ois,
kauaksi aamullen viemään sua pois.
Matkaan vain hetkeksi pääsimme niin,
kun tuulemme
laantui meidän.
Kaipaan nyt vain tuo rakastetun,
purjeita heitetty purtesi sun.
Takaisin saatko
lähelle sen,
soi maininki hiljainen
niin kaukaa.
Taas kantaa
tuo laulumerkkauden,
kun
myrsky on mennyt mailleen,
soi maininki hiljainen.