Yön alta nousee huominen,
mikä lieneekään sen tuominen,
näin miettien kävelen.
Kadun laidalla aita viestittää,
siinä aidalla julisteessa nään
ilmeikkään taiteilijan pään.
Miten osaat niin aina yllättää,
äsken nauroit ja nyt jo ytpätää,
jutellen väliin hiljeteen.
Ajatukset kauas painuu taas,
en niitä ja sua osaa erottaa,
näin miettien urvailen.
Kunnes olen törmätä johonkin,
ihmisen tai seinään tai kumpaankin,
mieluummin yksin olisin.
Miten osaatkin aina kehittää,
kauniin sään kunnes kohta myrskyää,
huutaa en väliin kuiskateen.
Olet sarjafilmi,
jota katsellaan,
suussa kaikki tapahtumaan.
Näen maailma yhdessä,
ihmisessä maan,
kaikki muuttuu kun vain käännäpään.
Olet sarjafilmi,
jota katsellaan,
suussa kaikki tapahtumaan.
Näen maailma yhdessä,
ihmisessä maan,
kaikki muuttuu kun vain käännäpään.
En välitä vaikka talvella,
ovesta käänä annat mun palella.
Enkä välitä vaikka kesällä,
heität mua ampiaispesällä.
Kunhan vain sanoa voin,
suulta yhden tasaisen hetken sain.
Olet sarjafilmi,
jota katsellaan,
suussa kaikki tapahtumaan.
Näen maailma yhdessä,
ihmisessä maan,
kaikki muuttuu kun vain käännäpään.
Olet sarjafilmi,
jota katsellaan,
suussa kaikki tapahtumaan.
Näen maailma yhdessä,
ihmisessä maan,
kaikki muuttuu kun vain käännäpään.