Silloin hän katsoi silmiin mua ja puhui itselleen.Hän uskoi aurinkoon, mut jätti sateeseen. Ja kuitenkin mä rakastin.Silloin hän kertoi haaveistaan, sanoin tuhansin. Ja silti etäisyyden äänestään vaistosin.Ja kuitenkin mä kuuntelin.Veimeitä tuulet vei mukanaan, haaveiden hiekkaa leijuvaan.Kaukaisen rantaan jäi askelet, aallot ne hiljaa tasoittaa.Mä hiljaa kuuntelin, kun hän kertoi unistaan.Vaan silti oppinut en häntä tuntemaan. Ja kuitenkin niin halusin.Kaukaisen rantaan jäi askelet, aallot ne hiljaa tasoittaa.Silloin hän kerran lähti pois. Ja luulin tietenkin, että unohtaisin hänet piankin.Vaan tänäänkin mä muistelin.Kiitos kun katsoit videon!
