Vielä hetken saa, yötä odottaa.
Kaksin katsotaan,
kuuta nousevaa.
Vieressä painaudun,
olet yksin mun.
Tämä ilta jatkuu nousuun, auringon.
Siipensä kun polttanut on,
enkeli pieni,
eikä pelkää.
Tuntematon tuonut on taivaan päälle maa.
Nyt ymmärrän sen, ei onnellinen.
Voi rakkaudelle kääntää selkää.
Kun ratastuu, mielestä haittuu kaikki muu.
Unsva nousee taas yllättämän maan.
Kieto harsollaan, kaksi kaipaavaa.
Vielä istutaan,
ja yötä kuunnellaan.
Sitä tiedä ei, mitä tuo se tulleet saa.
Siipensä kun polttanut on,
enkeli pieni,
eikä pelkää.
Tuntematon tuonut on taivaan päälle maa.
Nyt ymmärrän sen, ei onnellinen.
Voi rakkaudelle kääntää selkää.
Kun ratastuu, mielestä haittuu kaikki muu.
Siipensä kun polttanut on,
enkeli pieni,
eikä pelkää.
Tuntematon tuonut on taivaan
päälle maa.
Nyt
ymmärrän sen, ei onnellinen.
Voi rakkaudelle
kääntää selkää.
Kun ratastuu, mielestä haittuu kaikki muu.