Kun
seisot keväällä merihaan rannassa,
kaikki murheet nollautuu
vasten meren vihreää peittoa.
Täällä on perhosen syke rinnassa ja betonin hiljaisuus,
josta kasvaa uusia alkuja.
Nähään taas siellä samassa paikassa,
siellä vanhalla mattolaiturilla.
Kato tähdistä suunta, älä haaskaa hetkekään.
Siellä on rakkaudet entiset ja tulevat
tarinoiden alut ja käännekohdat.
Tehään taikka, se alkaa kun lasket seitsemään.
Tiikaa taas taussa joo,
nyt mennään,
ei oo vaihtoehtoa.
Ne viikkoon,
että se tapahtuu,
kaikki mahdotonkin toteutuu.
Tuttu
seitsemänpukkala uu,
älä pistä mulle viestiä vaan mun uneltuu.
Sukelletaan kilpaa laskevan auringon kanssa syvyksiin,
voimitaan sen sateitä kämmeniin.
Jos haluut saada mut vieläki,
sun pitää pystyä kiskittyy seitsemän sekuntii,
putkeen mun silmiin.
Pystytkö tehdä niin?
Nousu vai lasku, en muista kumpi.
Tää on meidän elämän kultaisin tunti.
Jos käännät nyt katseen, niin saat ottaa sen.
Tiikaa taas taussa joo,
nyt mennään,
ei oo vaihtoehtoa.
Ne viikkoon,
että se tapahtuu,
kaikki mahdotonkin toteutuu.
Tuttu
seitsemänpukkala uu,
älä pistä mulle viestiä vaan mun uneltuu.
Ennen kuin he sähdit oppia mun nimee,
ota lipee, kohta uusi aamu nousee.
Ja kun aallonpituus vaihtuu,
mä katoon ja koukana jossain taivalta tähti putoo.
Herät sänky täynnä sirpaleita.
Ykaa kaa vastaus on joo,
nyt mennään,
ettei oo vaihtoehtoa.
Ne viikkoon,
että se tapahtuu,
kaikki mahdotonkin toteutuu.
Valkean apila,
tuusviran toikuska,
ulohaukka, lemmekki, ketapuru, syreeni.