Väin nuo kaksi kättä vahvaan ja tahto armoton,
muuta miehellä ei silloin ollutkaan.
Kuokkasuosta iski vähitellen viljavainion,
vion pelto kasvojen sisatoaan.
Tahto rautainen vie läpi harmaankallion,
siinä kahta jäi sen kansanmallion.
Vaikka takatalven hallasen ensi viljan vei,
alla pohjan tähden lannistuttu ei.
Seitsemän kertaa seitsemän koetellut on kourakohtalo.
Seitsemän kertaa seitsemän sitä sisu aina suunnaton.
Vaan noussut on.
Poika perinnäksi pelkän sai tahdon isältään,
lähti torpasta ja saapui kaupunkiin.
Joka aamu ehti sorvin ääreen kello seitsemään,
tunsi tien vain tehtaan vähän kortteeriin.
Tahto rautainen vie läpi harmaankallion,
siinä kahta jäi sen kansanmallion.
Vaikka tehtaan tyttö sielun ja tilipussin vei,
alla pohjan tähden masennuttu ei.
Seitsemän kertaa seitsemän koetellut on kourakohtalo.
Seitsemän kertaa seitsemän sitä sisu aina suunnaton.
Vaan noussut on.
Pojan poika peri tahdon myös vahvan taatoltaan,
puri hammasta kun tarttui aapiseen.
Meni kaksi vuotta luokkaa kohti,
mutta aikanaan hyvän viran sai ja akan oppineen.
Tahto rautainen vie läpi harmaankallion,
siinä kahta jäi sen kansanmallion.
Vaikka naapureiden elintasomielen rauha vei,
alla pohjan tähden antauduta ei.
Seitsemän kertaa seitsemän
koetellut on kourakohtalo.
Seitsemän kertaa seitsemän sitä sisu aina suunnaton.
Vaan noussut on.
Vaan noussut on.
Vaan noussut on.