Olen tyylikäs nainen, pääkaupunkilainen.
Minä golfan ja jokaan kapucinoa juon.
Mutta tätä minun uutta suurta salaisuutta
kukaan minun ystävä ei ymmärtää, voi.
Minun pimeä kuomi,
se on missävolainen,
se sohvalla loikokalakukkoa syö.
Olen tahdoton tyystin,
olen rakastunut nainen ja se ottaa mut lujaa,
kun tulee yö.
Hieman haiskahtaa hieltä, puhuu outoa kieltä,
mittepä ruokotuota laittaisin.
Eikä oo paljoa,
kuopissa kaljo,
tuu töiltä sijoittuin kotiin takaisin.
Hän on haaleakatseinen,
lempeä mies,
villassukissaan viihtyy ja jahkaineen.
Elämisestä tyttää rakastakin kuka ties,
hän on puuttuva rengas,
savolainen mies.
Näissä hengyssä kellin,
kun käsin hän hellin,
maa polvi taipeistani sipsuttaa.
Ehkä jätän myös työni, nukun syvästi yöni,
enkä taipaa enää Helsinkiin.
Minun pimeä kuomi,
se on missävolainen,
se sohvalla loikokalakukkoa syö.
Olen tahdoton tyystin,
olen rakastunut nainen ja se ottaa mut lujaa,
kun tulee yö.
Tyyli tajuinen nainen ja mies savolainen,
tämä rakkaus ei kerskaa eikä pöyhkeilee.
Älä koskaan maa hylkee,
hän kuiskaa ja kylkee,
vuotessa kääntää ja nukahtaa.
Hän on haaleakatsöinen,
lempeä mies,
millä sukissaan viihtyy ja jähkäinen.
Elämisestä tyttää rakastakin kuka ties,
hän on puuttuva rengas,
savolainen mies.
Minun pimeä kuomi,
se on missävolainen,
se sohvalla loikokalakukkoa syö.
Olen tahdoton tyystin,
olen rakastunut nainen ja se ottaa mut lujaa,
kun tulee yö.