Olen usein vihannut sinua ja synkkiä päiviä jolloin.
Olen usein vihannut sinua ja tyhmiä päiviä jolloin.
Paistotan kamoja, potkitaan kovia, toisaalta rakastan sitä hetkeä jolloin kaksi leijonaama taas on yhdessä raukeina.
Salatti nukattaa, iltapäivän huuteen.
Yhti nukattaa, tämä syne leijonaan.
Saan kiiton alle, kun aivina teitä luun tarpeeseen.
Keltainen ja hännoinen maa, se on leijonan osa.
Se on leijonan osa.
Se on leijonan osa.
Se on leijonan osa.
Se on leijonan osa.
Olen usein vihannut sinua ja synkkiä päiviä jolloin.
Olen usein vihannut sinua ja synkkiä päiviä jolloin.
Paistotan kamoja, potkitaan kovia, toisaalta rakastan sitä hetkeä jolloin kaksi leijonaama taas on yhdessä raukeina.


Kaa sämmyssä raukeina, saman niin lupahtaa, iltapäivän uuteen.
Ylös me lupahtaa, me väsyneet leijonat.
Viitan alle, mavialle, ilonluon takveeseen.
Keltainen ja ohrapäinen maa, se on leijonat osa, se on leijonat osa.
Laistotan vamoja, kohditaan ohia, loistotan rakastaa.
Sitä hetkeä joulun moikkaan, se leijonataan taas.
Kaa sämmyssä raukeina, saman niin lupahtaa, iltapäivän uuteen.
Ylös me lupahtaa, me väsyneet leijonat.
Viitan alle, mavialle, ilonluon takveeseen.
Keltainen ja ohrapäinen maa, se on leijonat osa, se on leijonat osa.
Kaa sämmyssä raukeina, saman niin lupahtaa, iltapäivän uuteen.