Paikka maailma kuohuu,
asuu sisälläni rauha,
vaikka mustat pilvet päälle purjehtii.
Mun tuuli puhun lahkeessa,
on heijastin nauha,
ja mulla on turvallista niin.
Minä sauvakkävelen,
minä sauvakkävelen,
kunnes maailma on puhdas ja ehjää.
Ihmiset nauraa,
syleilee toisiaan.
Juoksevat virrat,
kirkkaina haaksoissaan.
Näin vartiotornissa kerrotaan.
Katse alas etuviistoon,
katse alas etuviistoon,
katse alas etuviistoon,
ei koskaan vastaan tulijaan,
tämä tyypuni ei pysähtyä saa.
Ja sauvat mua vievät ne minne mua kuljettaa.
Se eipä taida ketäänkin nostaa,
Se eipä taida ketäänkin nostaa. Se ei käydä edes äsoilla loppua,


Minä sauvakkävelen, minä sauvakkävelen, kunnes maailma on puhdas ja ehkä.
Ihmiset nauraa, syleilee toisiaan.
Juksevat piulat, kirkkailla laksoissa, näin vartiotormissa kerrotaan.
Hiljenee maailman huuto, aiku viha puheiden.
Ja jätän taakse sauvakkävellen.
Käy tie kapeaksi, se vie pimeään.
Ei tänne musta jälkeäkään jää.
Minä sauvakkävelen, minä sauvakkävelen, kunnes maailma on puhdas.
Minä sauvakkävelen, minä sauvakkävelen, kunnes maailma on puhdas.
Minä sauvakkävelen, minä sauvakkävelen, kunnes maailma on puhdas.