Lauantaina kun mun ikkuna on auki taas
Mietin pitäisikö mun hypättää vai tuulettaa
Mut kaikki hyvin,
tai niin ainakin pitkään luulin
Luotin sokeesti muihin niin kuin mun omaan tuuriin
Ei kukaan tullu himast hakemaan
Kaikki salaisuudet en voi pitää niist kiinni
Aika murit purkaa, pää sisällä kriisi
Miks kukaan ois munkaa jos päästä niistäkin irti
Vaikka kuinka hymyilen niin silti
Ootan sanoi joihin uskoon En saanu aikaa kuluu tuijuttamalla kelloon
Ja jos se parantaa haavat niin miks se sattuu?
Oon heittäny lanteja kaivoon Valvonu puolen yöhön et voin toivoo
Myönnän et mä tarvin apuja se sattuu
Sä näät sen edessäsi nyt Aamun sumu laskeutunut
Oon jo vähinnäänin hävinnyt Ei ollu vastuistaan niin käsitys
Siks jutut päiväs toiseen värityst Kun maattii sängys kaatot kännys
Lempii hetkii mun päivist Niitä saa takas en enää
Vielä harhailen sun perään mut en oo Vieläkään valmis jakaa peittoon
Ootan kriisiä seuraavaa mut enää ne ei jaksa
pelottaa Huonot valinnat ja itse tunto verottaa
Vetäny taikoja siks viis vuotta ollu paikoillaan
Narsisti lohduttaa itteensä et en oo ainoa
Ootan sanoi joihin uskoon En saanu aikaa kuluu tuijottamalla
kelloon Ja jos et korantaa haavat niin miks se sattuu?
Oon heittäny lanteja taivoon Valvonu puolen yöhön et voin toivoo
Myönnän et mä tarviin apua ja se sattuu