Tämän sateisen illan on pakko jo olla se viimeinen.
Kun istun näin yksin ja tuijotan seiniä jälkeen sitkien.
Mä kuvittelin,
että saapuisit ennen kuin luovutan.
Ja tahtoisit viipyä luonani ainakin aamuun seuraavaan.
Mä tensin sun hengitykses viime yönä mun harteella.
Sälle pääsit siinä mua vasten kuin kaikki ne kauniit sun taat.
Mun todelliselta ei oo mitään tuntunut viikkoihin.
Mut tiedän ne hapkoa painajaisun telonpain mun haakoihin.
Nyt kuntelen tietä kun kuuluisi juoksevat askelet.
Mut ikkunan ruuduista nään pelkät lammikot maan painuneet.
Et tietenkään lähtisi ulos näin hyytävään sateeseen.
Ja jaksaisin valvoa täällä mun kanssani aamuun huomiseen.
Mä valvon sataa
mun huomiseen.
Mä valvon sataa mun huomiseen.
Mä valvon ja ota sataa,
sataa, sataa.
No.