Pöörä pyörii, jengi sykkii, harmaata ja kivistä kyytii. Kaikki kelpaa kunhan selvii.
Tervetin keijakopin painii, vasta tuulta ja myrskyn pilvii, painajaisia murmelipäivii.
Kai sitä tottuu rämpimään, eikä tajua enempää pyytääkään.
Kunnes keskellä pimeään, se oli välähdys, joet mahtuu yks elämään.
En kuule enää, mut sydän tykytään. Mä hyppään salaman selkään.
En tiedä mitä teit, mut sät itse oikein. Mut olen susta päissäni.
En kuule enää, mut sydän tykytään. Mä hyppään salaman selkään.
En tiedä mitä teit, mut sät itse oikein. Mut olen susta päissäni.
Susurivaus maailman ihmeitä, taikuutta ja jotain mystistä. En tajuu miten sä teit tän.
Silmä rapaus ja myytyvä miestä, yhtä hymyjä susta päissään. En tajuu miten sä teit tän.
Kai sitä tottuu rämpimään, eikä tajua enempää pyytääkään.
Kunnes keskellä pimeään, se oli välähdys, joet mahtuu yks elämään.
En kuule enää, mut sydän tykytään. Mä hyppään salaman selkään.
En tiedä mitä teit, mut sät itse oikein. Mut olen susta päissäni.
En kuule enää, mut sydän tykytään. Mä hyppään salaman selkään.
En tiedä mitä teit, mut sät itse oikein. Nyt olen susta päissäni.
Saa olla tästä kentynempi pää, että tajuaa kiinni pitää.
Eikä päästäis käsistään, se iske toista kertaa.
En kuule enää, mut sydän tykytään. Mä hyppään salaman selkään.
En tiedä mitä teit, mut sät itse oikein. Mut olen susta päissäni.
En kuule enää, mut sydän tykytään. Mä hyppään salaman selkään.
En tiedä mitä teit, mut sät itse oikein. Nyt olen susta päissäni.