Hn katseli thtiin, hermostunut ei, viel syyllisen lyt, kuka kuun valon vei.
Kylm tuuli puiskaa, mets meille huokaa, Likkola.
Ihminen pll maan vuoren, katkeroitumaan ja verta tuotamaan sai sen ahneus.
Otan vilkiisen, matka jatkuu vaan.
Vapaa, mutka ei voimaa, en tkkn mist aikaa.
Vapaa, se maan saa soimaan.
Hei, jlkelinen, kuuntele tarkkaan.
Ja tarjottimella n totuuden, piton olla vain, vhn onnellinen ihminen.
Joka kaiken sai ja loput varastaa, ja kantaa ahneuksissaan suurta tarkkaa.
Joka oli kerran vapaan, mutta ei voimaa.
Sataa, se maan saa soimaan, elmme kalliskaan, voimaa.
Vapaa, voimaa.
Vapaa, voimaa.
Đang Cập Nhật
Đang Cập Nhật
