Sä et saa unohtaa ensin suudelmaa tai uuden pyyhäkään.
Sä et saa unohtaa,
että vastukset antaa meille voimaa.
Antaa meille voimaa.
Muistatko vielä sen hetken,
joka toi eksyneet kulkijat yhteen,
jatkuvan tutkimusretken.
Vielä vieraaseen sieluun ja sydämeen me puhuimme aamusta piltaan.
Aina ei tarvittu sanoja lainkaan,
riitti kun katselin hiljaa.
Ja pelkä kosketus oli jo kertomus.
Sä et saa unohtaa ensin suudelmaa tai uuden pyyhäkään.
Sä et saa unohtaa,
että vastukset antaa meikin voimaa.
Nattakselin kuinka sä lähdit,
kuin olisit ottanut mukasi kaiken heti kun kadulla ehdit.
Tiesin sun tuntevan sen ensin kaipauksen,
mihin vois kadota aika.
Se joka eniten merkitsee meille,
mihin vois haehtua taika.
Se joka lääkitsee sydämet särkyneet.
Sä et saa unohtaa ensin suudelmaa tai uuden pyyhäkään.
Sä et saa unohtaa,
että vastukset antaa meikin voimaa.
Joskus me toisiamme
vahalla loukkasimme.
Viskoimme valheita,
emmekä kumpikaan tarkoitaneet.
Kadu en puulijakaan,
pelkä en huulijakaan.
Olen oppinut sen,
että pimeys saa valon kirkastumaan.
Sä et saa unohtaa ensin suudelmaa tai uuden pyyhäkään.
Sä et saa unohtaa,
että vastukset antaa meikin voimaa.
Sä et saa unohtaa
ensin suudelmaa tai
uuden pyyhäkään.
Sä et saa unohtaa,
että vastukset antaa meikin voimaa.
Sä et saa unohtaa ensin suudelmaa tai uuden pyyhäkään.