Jos etsit kadonnutta aikaa jotain, josta jouduit luopumaan.
Liian usein huomaat, ei se totta ollutkaan.
Ja joku tuskin tietää, mitä etsi vailla määrän päätä harhailleen.
Monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa.
Ne sanat, jotka sanomatta jäivät, sanat, joita ei kai ollutkaan.
Sanat, jotka pettävät, kun niitä tarvitaan.
Ja minä olen miettinyt jo kauan jotain, josta sulle kertoisin.
Vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan.
Sun villakoirasinimi oli rintinti.
Typerä piski, joka murisi mulle.
Hölmäksi tunsin minä itsenikin.
Kun kaikesta halusin puhua.
Sulle mä vain häntäni heilutin.
Olen hävittänyt kaiken, joka sinusta mua muistuttaa.
Olen myynyt levyt, joita silloin kuuntelin.
Ne levyt usein radiossa soivat.
Tai ne voivat olla muitakin.
Lähes kaiken sinusta jo melkein unohdin.
Sun villakoirasinimi oli rintinti.
Typerä piski, joka murisi mulle.
Hölmäksi tunsin minä itsenikin.
Vaikka kaikesta halusin puhua.
Sulle mä vain häntäni heilutin.
Sinä hymyiletkö vielä?
Sinä suuteletko vielä niin?
Että suudellessa olen.
Olin mennä tainnoksi.
Ja minä olen olemassa vielä.
Minä vieläkin sua muistelen.
Vaikka monta vuotta sitten jouduin naimisiin.
Sun villakoirasinimi oli rintinti.
Typerä piski, joka murisi mulle.
Hölmäksi tunsin minä itsenikin.
Vaikka kaikesta halusin puhua.
Sulle mä vain häntäni heilutin.
Hölmäksi tunsin minä itsenikin.
Ja minä olen olemassa vielä.
Sulle mä vain häntäni heilutin.

Ja minä olen olemassa vielä.
Sun villakoirasinimi oli rintintä.
Ja minä olen olemassa vielä.