Kun on kesä kauneimmillaan ilta-ihanin,
niin kaikenlaista sattua voi tiellä kulkuriin.
Askeleet mun kerran viereen tanssi lavantoin,
ja kuulin, kuinka humppa siellä soi.
Repun heitin kuusen oksaan sisään astelin,
hetken naisten joukkoa kun siellä katselin.
Silmät näin mä vihreät ja hymyn punasuun,
silloin tiesin, kaikki lottviutuu.
Usein sinä iltana mä tanssiin sinut pain,
ja jäähyllä myös kainon suukon suunta silloin sain.
Saatolle kun pyysin, myönnyit siihen empien sun metkujasi silloin tiennytään.
Aittasi kun saavuttiin ja puteet riihdyttiin,
vartalosi teitin silloin kuumiin suudelmiin.
Mikä silloin järjen multa kokonaan vei pois,
kuka kertoa sen mulle vais?
Yön sen jälkeen kanssasi mä jouduin avioon,
ja reissumiehen repun heitit roskalaatikkaan.
Työtä silloin kanssasi nyt katua mä saan,
vaan vielä kerran lähden kulkemaan.
Uuden repun ostin riihen alle piiloon vein,
ja rasvasin myös reissumiehen saappaat yksin tein.
Kuvita ei reissumiestä lantalaisen työ,
mua kun kiehtoo Suomen kesäyö.