Mä omaa maata etsin vain, ja sinä oot se maa.
Sua läheltäni turhaan hain, sä menit mertentaa.
Sua ilman maailma tyhjäks jää, ja aika matelee.
On aika täällä ikävää, en yksin mitään tee.
Vaan jokainen pystyy muistamaan sen pienen sirpaleen onnestaan.
Hän ikuisesti muistaa sen,
ah rakkauden,
rahakkauden.
Ah rakkauden, rahakkauden.
Sun luonas nousee aurinko,
oot mulle aamunkoi.
Kuin urut pauhaa
aallot jo, kuin kellot sydän soi.
Käyn kohti tieni loppua,
sun kanssas vihdoinkin.
Sun kosketusta katsetta niin kauan odotin.
Ja
jokainen vaalii arrettaan.
Se valo yönkin saa tuikkimaan,
ja tiltas aina löydät sen,
ah rakkauden, rahakkauden.
Ah rakkauden,
rahakkauden.