Huokaus kulkee, siis sylinsä sulkee jo vierahtaneen kylmilleen.On tunnelma lämmin ja surullinen, mutta silti onnellinen.Sun jalkasi hakkaavat katujen kuuta, mä jähmetyn keskellä jään.Sä lähetät kaukaisen kaupungin luolista valoa lämmittävää.Me neroja ollaan, sä tiesätkö sen? Me keksimme rakkauden.Sä olet maa, mä olen puu, sä olet kuu, mä olen maa.Rakennan sun sydämesi taloon, mä rakastan sua enemmän kuin Jumala.Hetkimme kauneimmat, liian kauniita sanojan viekkaudelle.Rakkaus on rauhaa ja vapautta, sanoja raiskattuja.On kotini linnakin komeampi sydämesi. On kotisi lämmin ja lohdullinen sydämeni.Me neroja ollaan, sä tiesätkö sen? Me keksimme rakkauden.Sä olet maa, mä olen puu, sä olet kuu, mä olen maa.Rakennan sun sydämesi taloon, mä rakastan sua enemmän kuin Jumala.Julistan sun sydämesi valoon, mä rakastan sua enemmän kuin Jumala.Rakennan sun sydämesi valoon, mä rakastan sua enemmän kuin Jumala.